Kohtalaisen spontaani päätös M:lta ja P:lta lähteä töitten ja ahdistavien tenttilukujen jälkeen ja väliin raitista ilmaa haukkailemaan. Hieman hysteerisinä P:n permanenttauksen jälkeen (ihan kiharat hiukset!)
17.55 IRTI
leppoisaan E2 -tuuliseen, hämärtyvään iltaan, on pilvistäkin. Suoraan ulkoreitille, koneella koko ajan. lämmin ilma syksyksi. Hyvät linjat koko matkan ja hyvin helposti:
21:15 LINLANDET potero
Skrubbön puolella näkyi yksi purjevene, täällä ei yhtään. Nostettiin lippu ja samantien nukkumaan.
La 2.10
Herättiin sumuiseen aamuun, Aamu-uinnit!! Ei ollenkaan hyistä. Rauhalliset aamutoimet ja pitkään huolellista navigointia sumuajelua varten. Ulos mennessä huomattiin sumun hälvenneen jo paljon - ihan kohtuullinen kryssiinkin. NE 7-8
12.15 IRTI
ja purjeet ylös länsipoijulla. Väliin melkein tuuletonta, mutta aallot ihan vastaisia - seistiin paikoillamme. Tuulen kääntyessä SE-SSE päästiin pitkillä slaageilla ulkokautta taas, auringonkin välillä pilkistellessä.
Kiva ilma, kiva purjehdus.
17.00 SIRPIS
Otetaan isopurje pois. Kootaan omia kamoja samoin.
Vuoden viimeinen purjehdus!! Ollaankohan me ensi kesänä ollenkaan Suomessa?!
/P
Purjehduskausi 17.5 - 2.10
/Ä
Tuo loppulause "Ollaankohan me ensi kesänä ollenkaan Suomessa?!" on sikäli ihana että olimme koko ajan suunnittelemassa lähtöä maailmalle. Mikko oli hakenut teollisuussihteeriharjoittelijan paikkaa Washington DC:ssä, minulla oli opiskelut kesken (valmistuin -85) ja olimme nuoruuden huolettomuudessamme päätyneet siihen että voin hyvin tehdä jotain tutkimusta tai opiskella John's Hopkins Universityssä joka vaikutti kelvolliselta paikalta. No, Mikkoa ei valittu teollisuussihteeriharjoittelijaksi ja minun piti jatkaa Helsingin yliopiston lääkis loppuun. Maailmalle lähtö oli kuitenkin koko ajan mielessä, mutta unelma toteutui vasta 16 vuotta myöhemmin 1998 Philadelphiaan muuttaessa.
VastaaPoista