Melkein M yksin.
Viime tipassa P:kin ehti lähtöön nousten silmät sikkarassa, Skrubbanin suojassa
uinnit. Aamutee jo uikkareissa täysin tyyntyvällä merellä. N-suuntaista
tuulenvirettä kuitenkin. Lillumisen jälkeen ESE 4 ja strekkiä melkein
loppumatka.
10.30 ULVÖHAMN
(446.57M)
Naapuriruotsalaiset
avustivat maihintulossa ja kertoivat Trysundassa olevan regatan? – siitä
venepaljous. Mainio pikku kylpyläkylä, saman tyyppinen kuin Trysunda mutta
isompi. Ei niin paljon veneitäkään. Suihkut (* Lisäksi pyykkikone +
kuivauskaappi, 5kr kolikolla toimivat, klo 8-22) – vihdoinkin tukanpesu.
Juotiin oluet istumalaatikossa kortteja kirjoitellen (ollaan ihan ruettu
ryyppäämään!). Kaupassa + 16.00-l:n kappelissa käynti, jossa opastus (lauma
ruots. turisteja tuli laivalla).
13.45 IRTI
S-tuuli virinnyt,
viileätä melkein. Ulvön halki salmea pitkin – kaunista, syviä hiekkarantoja!
Purjeet ylös – S 7-8, reippaasti viiletettiin vastapäiseen saareen.
15.00 MJÄLTÖ
(450.81)
Laguuni-femöringen
(sen kokoinen ja mallinen!) 4 venettä. Pilvistyy. Tehtiin nuotiopaikalle tuli
ja käristettiin makkaraa. Naapurien vallaton beaglepentu Ante norkoili pahemmin
kuin Aby, hyppäsi jopa syliin. Kiva koira. 2.1km polku 236m:n huipulle (Mjältö
on Ruotsin korkein saari). Ruotsalaisten metrit ovat pitkiä kun sekunnit ovat
lyhyitä (säätiedotuksissa tuntuu olevan reilusti marginaalia ylöspäin – 15 m/s
vastaa kai 10-12m/s), hiessä oltiin kun ylös päästiin. Vaan olihan näkymät!
Högä kusten on koettava. Alas veneelle, nähtiin saaren järvi ja luola. Mjältö on
valtion omistama luonnonsuojelualue, ei varsinainen satamapaikka vaikka siellä
onkin laitureita, roskis, WC. Vuoripuro solisee (osin letkun kautta – helpompi
juoda…) laguunin hiekkarantaan, jossa kylmää vettä. Hieno paikka. Lukemista ja
löhöilyä kunnes sisällä kylmä – haalarit päälle.
20.00 IRTI
Lämmin, pilvinen
ilta, WNW 3-5, leppoisaa, rauhaisaa, ihanaa menoa. Muutama pisara vettäkin. –
Erimielisyyksiä matkan jatkumisesta.
23.10 BÖNHAMN
(462.29M)
= pieni, sievä
kalastajakylä. Satamassa 3 vieraslaituria – valittiin lahden pohjukassa oleva.
– Tultiin sanomaan että pitäisi siirtyä kun laiva tulee. Odotettin jotain
yhteysvenettä, mutta sieltä saapuikin Kristina Brahen kokoinen ”Höga Kusten
båtreson” – laiva, etukannella kolme koiraa, täydessä juhlaliputuksessa,
täpötäynnä juhlivia ja laulavia ruotsalaisia, jotka siirtyivät rannalla
sytytetyille nuotiotulille. Tulihan elämää, jollain oli komeat synttärit tms.
Siirryttiin laivan alta toiseen aallonmurtajalaituriin.
23.50 KIINNI
uudestaan.
Meidän ensimmäinen purjehdus Höga Kustenille (suom Korkea rannikko) oli elämys ja halusimme sinne uudestaan. Mentiin sitten joskus -92 tai jotain sellaista ja oli edelleen upea kokemus. Puskeminen Suomen puolta keskellä aavaa merta karikkoisella väylällä on puuduttavaa, mutta Ruotsin puolelle päästyä kaikki helpottui. Siellä on yksi vain kari ja upeat maisemat ja hienot satamat. Meidän parhaita matkoja, ei ehkä ihan käy ilmi lokimerkinnöistä koska silloin vielä yritin kirjoittaa kuten Mummu oli kirjoittanut lokikirjaa. Vene ei ollut meidän ja me vain lainasimme sitä.
VastaaPoista